Virtuaalihevoset, mitä ne oikein oikeastaan on? Kasa tekstejä, kuva ja rutkasti mielikuvitusta. Miksi nähdä vaivaa netissä olevan konin eteen, kun sen voi tuhota (vahingossakin) muutaman napin painalluksella? Virtuaalihevoset kuitenkin houkuttavat ison määrän heppatyttöjä, ilmeisesti muutaman pojankin istumaan koneella monta tuntia.
Itse olen huomannut, että oma harrastukseni on taas kääntymässä päälaelleen, kiva ajanviete onkin osittain jo pakolla puurtamista ja väkinäistä. Ei ole kiva avata höttönetin ravikeskustelua ja vaan mielummin lueskelee muita topiikkeja. En tiedä miksi taas on käynyt näin, mutta ei vain innosta.
Pakko myöntää, että kyse ei ole koko virtuaaliharrastuksesta, vaan ravihevospuolesta. Nykyään meno alkaa omaan mieleeni olla aivan päätöntä (lähestymme selvästi sijoituskahmintaa mikä ratsupuolella on menossa). Jokainen (anteeksi yleistys) hevonen kilpailutetaan lv 10,0 aikaiseksi, kv 20,0 aikaiseksi, välittämättä siitä, mitä se hevosen statistiikka sanoo ja oikeastaan, nykyään ravikonitkin alkavat olla koneita, toistensa kopioita. Esim. lämminverinen, aloittaa kilpailemisen 2 vuotiaana koelähdöllä (turha opparia ajaa, sehän vie vain aikaa), ja parhaillaa 2 vuotias kilpailee jo sen 10-30 starttia, 3 vuotiaana jälleen yli kymmenen starttia, 4 vuotiaana jne. Eniten häiritsee ettei kovin monilla ole esim. "vasta" 3 vuotiaana aloittavaa lämpöistä. IRL kun hevoset saattavat aloittaa vasta 5-6 vuotiaanakin ja kyllä, puhun lämminverisistä. Ei, en tarkoita että v-konien täytyisi, mutta..
Ärsyttää. Lyhyt sukuiset ovat pahimpia toistensa muistuttajia, yksi-kaksi-kolme polvisessa suvussa ovat kaikki hevoset alle 12,0/22,0 juosseita kaakkeja. Yleensä myös ajat ovat epärealistisia. Moni suomenhevosori on juossut ajan 20,0ake, kun IRL suomenennätys matkalta on 21,2ake, sekin tehty tänävuonna. Tammat taas juoksevat myös aikaan 20,0ake, vaikka suomenennätys on 23,7ake.. eh..
En tiedä häiritseekö tämä muita, mutta minulta tämä vie innostuksen harrastukseen, kun hevosissa ainoat erot on kuvat ja mahdollisesti nimi, vaikkakin samanlaiset nimiteemat ovatkin joka tallilla toistuvia. Luonteitahan näkyy aniharvoilla, edes parin lauseen mittaista mikä minusta luo v-konille jo sielun.
Innostuin pitkästä aikaa peitsareista, nämä sukupuuton partaalla v-maailmassa aina olleet juoksiat innostavat, sillä näiden legendat ovat varmasti vasta tulossa. Näiden kanssa saa touhuta rauhassa ja jokainen hevonen kehittyy eritavalla ja teinitähtiäkin nähdään kun niitä vain juoksuttaa avoimissa lähdöissä! Toistensa kopioita nämä eivät minusta vielä ole, vaikkakin toistaiseksi jokaiselta peitsaajaltani puuttuu luonne.
Toinen innostuksen kohteeni on aivan uusi itselleni, Työhevoset. Työhevosia on vähän, joten näidenkin kanssa saa touhuta suht.koht rauhassa, varsinkin jos ei ole suuria kasvattajille luvannut/on tuonut itse omat työkoninsa.
En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tällä blokauksella yritin kertoa.. hmm.. koitan selvittää ajatuksiani ja kirjoittaa joskus selvemmin.
Tämän takia käytänkin reaaliaikaista ikääntymistä ja vaikka käyttäisinkin muuta, niin starttailisin rauhallisesti kuten nyt. Enemmän keskityn starttaamisen ohella päiväkirjamerkintöihin sekä näiden kautta hevosen huoltamiseen (virtuaalisesti tietenkin), jotka tulevat esiin näiden kirjoitusten myötä.
VastaaPoistaJokainen taplaa tyylillään, mutta aivan totta on, että virtuaalisesta raviurheilusta on tullut jotenkin... tylsempää. Kaikki tekevät omiaan ja ovat omissa oloissaan, ainakin tältä tuntuu.
Kokeile siis laittaa pystyyn se reaalissa ikääntyvä talli tai tule vaikkapa meille puunaamaan hevosten jalkojen parissa ja treenaamaan. ;o) Haaveissani olisi löytää meidän ravitallille hevonen, joka on leasingissa meillä: valmennan ja starttautan sen, ja omistaja saa hakea sen pois kun haluaa tai sitten minä lähetän sen kotiin, ellei yhteistyö pelaa (luonteeltaan vaikea, ei juokse mihinkään tmv).
Itse kaipaan siis realistisuutta, mutta tällä hetkellä vain omalta harrastukseltani. :-)
Eipä siinä ole suoraansanoen valittamista muilla. Ihan sama, ärsyttääkö sinua minun kilpailuni vai minua sinun rutinasi minun kilpailuistani, joka tapauksessa kaikki menee pieleen. :) Kannattaa siis tehdä ihan niin kuin ennenkin - jatkaa omalla tyylillään. Ketään ei koskaan tule häiritsemään lämminverisesi, joka juoksee irl-hevosten tahtiin, ellei sinua ärsytä muutama muu, jotka starttaavat kuusisataa kertaa vuodessa. Miksi tekisit ravihevosista itsellesi ongelman, kun kerran ei ole mikään pakko?
VastaaPoistaTyöhevosista mainitsit tuonnit. Miksei niitä ravihevosina? Ei ole yhtään sen kovempi homma olttaa kynää käteen ja tuoda ravihevosiakin, ja luoda omia kolmi- ja nelipolvisia, jotka ovatkin sitten niin erikoisia ja erilaisia, kuin tahdotkaan.
Loppujen lopuksi - mitä väliä? Virtuaalihevonen ON kuva, tekstiä ja mielikuvitusta. Jos tahdon harrastaa lentävien lehmien kasvatusta paperilla vihkonavetassa, se ei häiritse ketään. Joka ikinen virtuaalihevonen on aivan yhtä mielikuvitusta, kuin vihkonavettani lentävät lehmät, ja ne ovat ihan yhtä hyviä kilpailleina tai kilpailemattomina, realistisesti toimineina tai 600 starttia vuodessa juosseina.
Näin sanon minä. The Ban Has Spoken. :D
Vilma, voisin tosiaan sen reaaliaikaisen pystyttää, mutta musta tuntuu, ettei mun hermo kuitenkaan riitä kilpailuttamaan kerran kaksi kuussa ja odottamaan monta vuotta että siitä hevosesta tuurilla edes tulee jonkun moinen. :D
VastaaPoistaTuota kun saa harrastaa ihan irl. ;)
Ban, Sitähän minäkin joudun miettimään, miksi tehdä ongelma. Johtuneeko asia siitä, että haluan harrastaa tätä ns. yhteisössä, en yksinäni. Tahdon, että voin ostaa muilta kasvatteja ja että joku ostaa minun kasvatteja, Jos on saatavana hevonen, minkä suku on alle 12,0 aikaisia, kuka ostaisi suvun missä on muutama hyvä, suurinosa keskitasoisia ja muutama täys floppi, niin kuka ostaa jälkimmäisen kasvatin multa? Voihan tähän sanoa, että miksi myydä kasvatteja? Minä yksin kertaisesti tykkään myydä kasvatteja ja seurata niiden uria maailmalla, tahdon että ne menestyy, tahdon että niitä rakastetaan, tahdon että niistä tulee kuuluisia.
Tuonti puoleen on yksi mutta, RAKASTAN pitkiä ja vanhoja sukuja, Rockefelleriä ja kumppaneita. Peitsareiden kanssa mulla on unelma omaan 3-4 polviseen sukutauluun, mutta ei ravureiden. Ravureiden kanssa olen tottunut toimimaan niin, että olen riippuvainen muista. Esim. yksin on vaikea pitää vanhojapitkäsukuisia linjoja auki, vaikkakin tosiasiassa niihin pitää pikkuhiljaa sekoitella uutta verta etteivät iha sisäsiittoidu.
Ja tekstistä kävi liikaa ehkä kilpailu/ennätys marina ilmi, mutta tosiasiassa ärsyttää eniten, että kaikki on tasapaksua harmaata massaa ja legendoja ei enään synny, kun kaikki ovat niin toistensa kaltaisia, eikä toistaiseksi kukaan ole minun nähteni keksinyt mitään omaa.
Mutta täytynee kirjoittaa tosiaan selvempi teksti saman aiheen tiimoilta joskus.
Okei, virtuaalihevosharrastus tapahtuu ainakin 75% yhteisössä, mutta tässä yhteisössä (vaikka esimerkkinä ht.netissä) on monia, jotka ajattelevat kuten sinä. Ei tarvitse tehdä kuppikuntaa - mutta joku OSTAA sinun kasvattejasi, vaikka ne eivät olisi suvultaan niin "täydellisiä", kuin vain virtuaalihevonen voi. Sitä paitsi olet itsekin yksi suurista nimistä ravimaailmassa nykyaikana, jokainen on vähintään kuullut sinusta, joten moni seuraisi myös esimerkkiäsi.
VastaaPoistaVastakohtanasi esiteltäköön minut mielipiteineni: oma näkemykseni on se, että kuka tahansa voi luoda keskitasoisen virtuaalihevosen, jos vain viitsii vähän heilutella kynää. Tahdon haasteita, ja oman linjan "täydellinen", epärealistisen hyvä suku on loistava tavoite minulle ravipuolella, siinä missä järkyttävä laatissuku ratsupuolella. Silti myyn kasvattejani suurin piirtein ensimmäiselle, joka tahtoo: se on yksi ja sama, mitä uusi omistaja tekee minun kasvatillani, koska minulla on olemassa aina itselläni samasta tammasta ja samasta orista yksi vauva, josta tulee yhtä hulluuden huippu, kuin vanhemmistaan. :)
Näinollen yhteisöllisyysongelma selvinnee hieman.
En usko "harmaaseen massaan." Monen mielestä nykyajan hevoset ovat sellaista, ja se on tottakin - mutta entä jos kaikki kilpailisivat "laiskasti" jne? Sekin olisi samaa massaa, ja sieltä erottuisivat kilpailutetut konit. Kun taas mietitään nykyajan massaa, jossa kaikki kilpailevat, eivätkös sieltä sitten erotu ne konit, jotka kilpailevat vain vähän tai eivät ollenkaan? Ratsupuolella ei toimi se, että kaupataan luuserivanhempien varsaa, mutta ravipuolella toimii: täällä ei vain ole sitä laatiskulttuuria. Ja onko kukaan koskaan todella keksinyt mitään uutta? Virtuaalihevostelu ei OIKEASTI ole muuttunut, kilpailu- ja muut MAHDOLLISUUDET vain ovat lisääntyneet, tuumin minä